Loppupuheenvuoro

Kannanpa minäkin korren blogikekoon pohtimalla vähän mitä tuli studio ykkösellä tehtyä. Kurssihan on monessa mielessä kovin jännittävä. Tehtävää ja uutta opittavaa on valtava määrä. Minua jännitti myöskin ennen ensimmäistä OLO-tapaamista kun en tuntenut ryhmästä ketään entuudestaan. Turhaan jännittelin, sillä ryhmässä ei ollut pelottavia vaan kivanoloisia ja rentoja tyyppejä. Pienen alkukankeuden jälkeen OLOt alkoivatkin rullata ihan jouhevasti. Alkupuolen tapaamiset menivät ehkä enemmän säheltämiseen ja sormi suussa olemiseen kun sekä metodi että asiat olivat suurelta osin tuntemattomia. Loppua kohti hommaan alkoi tulla enemmän rutiinia ja keskustelua (asiasta ja vielä enemmän vierestä). Toisinaan OLOista tarttui matkaan hyödyllistä informaatiota ohjelmointiin liittyen, mutta eniten ne taisivat opettaa ryhmätoiminnasta ja siihen liittyvistä piirteistä. Ainakin huomasin, että en ole synnynnäinen puheenjohtaja. Vaatii napakkuutta saada keskustelu pysymään aisoissa ja menemään sopivassa tahdissa eteenpäin niin että pysyttäisiin jotenkin tavoitteissa ja aikataulussa. Hyvä oli sitäkin roolia kokeilla.

Robotti- ja irkkibottiprojektit olivat hieman hankalia työnjaon kannalta. Ne olisi varmasti voinut toteuttaa toisinkin ja jakaa vastuut erilailla, mutta lopputulokset olivat kuitenkin mielestäni hyviä. Ryhmän omaa irkkikanavaa olisimme voineet käyttää enemmänkin. Itselläni meni välillä turhan pitkiä aikoja, etten muistanut sitä lukea tai esim. tiedottaa missä vaiheessa oma osuuteni ryhmätyöstä on menossa. Ryhmäprojekteissa kun informaatiota voi tuskin vaihtaa liikaa.

Teoriatehtävät koin myös hyödyllisinä. Tietoa etsiessä ja lähdemateriaaleja tutkiessa oppi (yllättäen) paljon uutta. Esseetä tai käsitekarttaa vääntäessä joutuu selittämään asioita itselleen ja miettimään syy-seuraussuhteita. Käsitekartta oli mielestäni vaikeampi, sillä jotta siitä saisi hyvän ja kuvaavan, täytyy käsiteltävästä ilmiöstä olla tosi selkeä ja kokonaisvaltainen ymmärrys. Eihän ohjelmointia opi pelkästään aiheesta lukemalla tai esseitä kirjoittamalla, mutta teorian tutkailua tarvitaan yhtä kaikki koodin tuottamisen tueksi.

Itse en kokenut kurssin ihanuuksia ja kauheuksia täydellä voimalla kun olin jo käynyt aiemmin ohjelmoinnin peruskurssin. Suoritin siis vain varsinaisen studiokurssin ilman ohjelmointikurssia, joten osakseni tullut työmäärä oli varsin kevyt. Voin kuitenkin empatiseerata kurssitovereitani, sillä esimerkiksi muinoin tekemäni oma ohjelmointiprojekti epätoivon, paniikin, hysterian, voitonriemun ym. tunteineen on vielä muistissa. Toivottavasti ryhmäläisteni projektit sujuivat hyvin ja ehtivät nauttia edes vähän myös joululomasta! Vaikka on muutamaan otteeseen tullut kirottua, että miksi ihmeessä kaikki ohjelmointijutut eivät voisi olla valinnaisia, niin olen kuitenkin ihan tyytyväinen että Javan perusteet on pakollista opeteltavaa. Vaikka ei jatkossa mitään koodausuraa loisikaan, niin ohjelmoinnin vaatimista loogisesta ajattelusta ja ongelmanratkaisukyvystä on varmasti hyötyä lukemattomissa eri yhteyksissä.