Loppupuheenvuoro

Studio1 on takana. Vihdoin, moni sanoisi. Minulle kuitenkin kurssi oli todella virkistävää ja innostavaa vaihtelua kahden perustieteiden parissa vietetyn vuoden jälkeen. Ohjelmointi oli vanha tuttavuus, mukava sellainen, ja sen pariin palaaminen ajan kanssa pitkästä aikaa oli todella antoisaa. Toki välillä minullakin deadline-vanne puristi päätä ja käsitekartan raapustaminen ärsytti, mutta hajoamisesta oltiin sittenkin kaukana.

Pieni huolenaihe minulla kurssin suhteen kuitenkin oli: Java. En ole koskaan ollut erityisen innostunut Javasta. Aikoinaan, kun se oli jotain uutta ja hienoa, en saanut tilaisuutta ruveta opettelemaan sitä. Myöhemmin en ymmärtänyt miksi se olisi parempi kuin C++, kun molemmat näyttivät samalta ja C++ oli selvästi tehokkaampi. Nyttemmin olen pitänyt Javaa menneen talven lumena Pythonin (jee, pääsin mainitsemaan lempparikieleni) ja kumppaneiden myötä. Käsitykseni oli, että Javalla saa juuri samanlaisia tahmaisia käyttöliittymiä kuin Pythonilla. Käsitykseni oli, että Java on melkein yhtä vaikeaa kirjoittaa, kuin C++, ja että siinä ei ole suuria etuja C++:aan nähden. Nyttemmin huomaan olleeni väärässä: projektini pyörii kuin unelma, käyttöliittymä ei ole ollenkaan tahmainen. Javaa on kyllä joissain tilanteissa jopa vaikeampaa kirjoittaa kuin C++:aa, mutta kyllä oman ohjelman kokeileminen Web Startilla mistä tahansa on tuntunut aika nannalta. Edelleenkään Java ei ole mikään lempparini, mutta näen sillä paikkansa.

Vaan mennäänpä itse kurssin pariin. Studio1:llä käytetyt opetusmenetelmät olivat hyviä; kahden TKK-vuoden jälkeen en olisi millään uskonut, että tästä koulusta löytyy näin tasokkaita kursseja. Kävin syksyn aikana myös O3-kurssin, ja oli hauska vertailla siellä opittua ja tämän kurssin käytäntöjä. Suurin osa asioista tehtiin juuri sellaisella opiskelijalähtöisyydellä, mitä muu TKK kipeästi kaipaisi. Tällä tarkoitan lähinnä monipuolisia tehtäviä, jotka ovat tietysti hyvä (tai ainakin tehokas) motivaattori omaan opiskeluun.

OLO-menetelmä vaikutti aluksi vähän epäsopivalta ohjelmoinnin opetukseen, mutta ennen pitkää huomasin sen olevan ihan hyvä lisä varsinaisten tehtävien rinnalla. Ehkä OLO-sessioiden aiheet eivät tuottaneet minulle suurempaa päänvaivaa, ja aluksi oli vaikeaa suhtautua niihin. No, nyt kuitenkin odotan tulevia studiokursseja innolla.

Ohjelmointitehtävien työläys yllätti minut, mutta toisaalta kurssi oli kyllä mitoitettu laajaksi (14op ~ 370h). Ihmettelen, jos joku ohjelmoinnin alkeista asti tällä kurssilla oppinut ei hajonnut tehtäviin. Oma ärsytyksen aihe tuli taas toisesta suunnasta: ensimmäiset kaksi kierrosta oli turhankin helppoja, ja oikeastaan seikkailupeli oli ärsyttävä tuotos. Siihen kun meni kovin paljon aikaa, mutta lopputulos oli kaukana tyydyttävästä. Sikoban-kierrokset sen sijaan opettivat jotain ihan uutta (en ollut ohjelmoinut epätriviaaleja GUI:ta aiemmin) ja niistä jäi jonkinlainen kouriintuntuvahko lopputulos.

Esseet ja käsitekartat olivat ehkä kurssin vähiten mieluisa osa. Yleensä niissäkin ongelma oli se, että asian sinänsä ymmärsi liiankin hyvin. Tietämyksensä siirtäminen palautettavaan muotoon tuntui epämielekkäältä ja työläältä. Rajanveto koitui jok’ikisen tehtävän kohdalla ongelmaksi: mikä on tärkeää, mikä ei. Itse kun osasi pienistäkin lähtötiedoista kaivaa loput jostain API-dokkarista.

Ehkä tärkein ahaa-elämykseni kurssilla on ollutkin, että on ihan turha osata kaikkea, mutta kaikki pitää pystyä tekemään hyvin lyhyellä varoitusajalla. Hyvä koodari tuntee kielensä sen verran hyvin, että löytää oikean luokan ja oikean metodin tietyn asian tekemiseen hetkessä. Hyvä koodari tuntee kuitenkin kielensä sen verran huonosti, että vaihto toiseen kieleen on melko kivuton (oletan toisen kielen järkevähköksi). Jos kaikkea joutuu aina ajattelemaan Javan tai C:n tai Fortranin kautta, ei osaa koskaan käyttää korkeampien kielien tehokkaampia ominaisuuksia. Esimerkkejä näistä ominaisuuksista löytyy vaikkapa Python-Ruby-Perl-akselilta paljon…

Kurssin ehdottomasti paras anti oli projekti. Siinä pääsi hakemaan oikeita haasteita, ja saadut onnistumisen elämykset olivat vertaansa vailla. Lopputulokseenkin olen todella tyytyväinen, kehtaa näyttää vaikka työnantajakandidaateille. Projektista oppi paljon nimenomaan laajan projektin tekemiseen liittyviä asioita. Projektimuotoinen työskentely tuntuu muutenkin olevan minulle luonnollisinta ainakin TKK:lla kohtaamistani työskentelytavoista. Tarkempaa kuvausta projektissa opituista asioista ja tuntemuksistani projektin suhteen löytyy projektiraportistani.

Summa summarum, Studio1 oli todella hyvin toteutettu ohjelmointikurssin, jonka käyminen tuntuikin ajoittain ihan kivalta (ajoittain ei). Kokemus olisi varmasti ollut hyvin erilainen, jos ohjelmointi ei olisi ollut ennestään tuttua. Näinkin olen kurssiin tyytyväinen, ja kyllähän tässä paljon joka tapauksessa opittiin.