Studio1 Juhon silmin (aka loppupuheenvuoro)

Ohi on. Pitkä matka ollaan tultu siitä ihan ensimmäisestä olo-sessiosta, jossa oltiin itse kukin vielä aika tietämättömiä kaikesta, mitä tuleman piti. Hauska on miettiä, mitä silloin ajatteli attribuutista, metodista tai parametrista. Niin, ei ollut oikein haisuakaan, että jotta mitä häh. Nyt on, ja se on studio1:n ansiota.

Kurssi oli rankka. Se, että joka viikko oli jotain palautettavaa, hajotti joskus todella pahasti. Aikaa ei tahtonut saada revityksi sitten mistään, mutta dediksiin ehdin, joka kerta. Toisaalta tässä ehkä piilee myös massakurssin pelastus; 14 nopan työmäärää ei taikurikaan voi kuroa kiinni vasta kurssin lopussa. Tämä myös mahdollisti sen uskomattoman annin, mitä ryhmässä sai koodaamisesta irti. Oli paljon mielekkäämpää tulla Paniikkiin porukalla koodaamaan ja pähkäilemään, kuin istua yksin himassa ja sirpaloitua API:n edessä. Usein sain lukuisia pieniä vinkkejä, niin assareilta kuin fukseiltakin, ja nämä olivatkin yleensä jonkin pulmakohdan pelastus. Ei sillä, kyllä on tullut opittua myös apista ja googlesta sekä tietysti Janne Käen powerpointeista.

Oiva aasinsilta pohdintaan, miksi luentoja oli niin vähän. Siis todella vähän. En sano, ettenkö olisi tyytyväinen kurssimenestykseeni, mutta olisin toivonut enemmän perehdytystä uusiin asioihin. Pelkät tehtävänannot kun olivat varsinkin loppupuolella hyvin suurpiirteisiä. Vanhoja (juuri esim Käen) kalvoja on netissä, joissa on selitetty erittäin selkeästi uusia asioita, joita oletetaan osattavaksi harjoituksissa. Miksei tästä kerrota julkisesti, koska itseäni ne hyödyttivät todella paljon? Tai miksi ei yksinkertaisesti lukujärjestykseen merkityn studio-luennon paikalla pidetä oikeasti vaikka vain lyhyttä luentoa siitä, mitä tuleman pitää? Kalvot ovat valmiina, joku voisi ne pyöräyttää läpi, ja pienentää lukuisilla tunneilla fuksien javakierrospalautteeseen merkitsemää työtuntien määrää.

Olen oppinut uutta asiaa suorastaan kreisin määrän tällä kurssilla. Minulla oli kurssin alussa pieni mielikuva siitä, mitä koodaus on: johonkin kirjotetaan tekstiä, jonka pohjalta joku tekee jotain. En siis ollut kovin väärässä. Nyt tähän mielikuvaan liittyy paljon enemmän. Siihen liittyy teknisen osaamisen ja tiedon lisäksi myös paljon tunnetiloja, kuten väsymys, hajotus, vitutus, ehkä pieni epätoivokin, mutta kaikkein tärkeimpänä onnistuminen ja huomaaminen, että osaan sittenkin. Miellyttävänä pidin erityisesti 5. ja 6. java-tehtävää, koska siinä sai oikeasti koodata näkyvää, konkreettista tuotosta.

OLO-sessiot olivat mukava tapa käsitellä päällä olevia aiheita. En saanut niistä kuitenkaan niin paljoa irti kuin olisin toivonut. En tiedä oliko syy sitten minussa, ryhmässä vai missä, mutta avaavampaa ja selkeyttävämpää keskustelua kulloisestakin aiheesta olisin kaivannut.

Entäs sitten projekti? Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen koko urakkaan. Vaikkei joululomaa ollutkaan juuri ollenkaan, näytin itselleni, että pystyn tekemään pitkäjänteisen projektin ajallaan, ja toteuttamaan suunnitelmani. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen, koska peli toimii hyvin. Olen toteuttanut ohjelman itse. En sitä ihan heti olisi uskonut, jos mennään muutama kuukausi ajassa taaksepäin. Lisää aiheen tiimoilta voi lukea loppuraportista, sekä projektiblogista.

Kaikenkaikkiaan, kaikessa hulluudessaankin, tämä kurssi oli hyvä. Tuntuu hyvältä huomata, että oikeasti pystyy sisäistämään ja oppimaan täysin uudesta aiheesta näin paljon, vielä suhteellisen lyhyessä ajassa. Javan lisäksi kurssi on opettanut mm. ajankäyttöä, kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä sekä luottamaan omiin ratkaisuihin.

Se on nyt takana, tehty, paketissa. 14 opintopistettä napsahtaa oodiin toivottavasti mahdollisimman pian. Nyt voi hyvällä omallatunnolla lähteä viettämään railakasta iltaa, jossa teemana mm. Studio1:n upotus.

Kiitos kaikille assareille sekä kanssakoodareille. Jes.